07-02-2022, 09:59
Oltiin kaverin kanssa luettu Hesarissa juttu Veikasta ja vähän alkoi kiinnostaa kakkoslaji maastopyöräilyn rinnalle. Vietettiin perinteistä juhannusta Bromarvissa ja intouduttiin kapuilemaan rantakaltseja tennareissa. Kaupunkiin palattuamme otettiin selvää, mistä saisi kiipeilykenkiä ja Larusta löydettiin kauppa, nimeä en muista ja taisi pääasiassa myydä erävarusteita. Borealin Ninjat maksoivat erittäin messevät 600 markkaa, mutta kun vauhtiin oli päästy... ja tietysti ostettiin aivan liian isot. Sitten lähdettiin etsimään Veikan mainitsemia Meilahden kallioita. Ensin katsottiin ne Humallahden rantakaltsit ja todettiin, että nilkat menee pudotessa. Sitten kuljettiin Seurasaarentietä, kunnes nähtiin mahtavat pystyleikkaukset – kallioon louhittujen ovien molemmin puolin. Raavittiin hetki päitämme, mutta päätettiin sitten kiivetä ylös. Ja kun sitten ylhäällä multaisin sormin ja kengin ihmeteltiin sen rupeaman järjettömyyttä, nähtiin sieltä ne oikeat kalliot, jotka eivät tiheikön läpi erottuneet tielle asti. Siellä sitten iski todellisuus vasten kasvoja eli ei päästy oikein mistään mihinkään. Kaveri lopetti siihen, mutta minua jäi kaivelemaan ja palasin seinälle keskenäni melko tiuhaan. Joinain päivinä siellä oli muitakin ja tankkasin betaa vaikeimpiin kohtiin. Muistaakseni kolmisen viikkoa meni selvittää koko poikkari, kesällä -93.